Hmm... tässä on nyt jotain mitä en ikinä olisi uskonut alkavani tekemään. Tämä bloggaaminen, siis. Olen pitänyt näitä suhteellisen turhanpäiväisinä, mutta kuitenkin harmittomana tapana tuhlata omaa aikaansa... Noh, ei silti, olen kyllä itsekin erinäisiä blogeja lueskellut tappaakseni aikaani, mutta mitään en ole jaksanut säännöllisesti seurata. Mielenkiinnolla odotan mitä tästä mahtaa loppujenlopuksi tulla. :-)

Tuossa vuodenvaihteen tienoilla tapahtunut viimeisin elämänmuutokseni, valmistuminen, aiheutti alkusysäyksen tällekin kokeilulle, vaikken sitä silloin heti uskonut. Valmistumisen jälkeen minulta loppui mahdollisuus käyttää opiskelijaravintoloiden erittäin kukkaroystävällisiä palveluita. Vaikka työpaikkani välittömässä lähesyydessä on useampiakin, myös päteviä, lounasravintoloita, alkaa näiden tarjonta kyllästyttämään jo muutaman viikon tai kuukauden käyttämisen jälkeen. Puhumattakaan hinnoista tai annosten terveellisyydestä. Kun vetää napaan pitsaa ja hampurilaista ja pihviä neljänä päivänä viikosta, ja jotain muuta sinä yhtenä, alkaa vyötärön ympärillä näkyä kovinkin nopeasti merkkejä ruokavaliosta. Omassa ruoan ravintosisältö on sentään omissa käsissäni. Tiedän tarkkaan (tai ainakin näppituntumalla) kuinka paljon rasvaa ja suolaa ruoissa on.

Olin jo ennen valmistumistani laittanut ruokaa sekä kotona, että evääksi tyttöystävälleni, mutta nyt ruokapöytään istui jo neljäs ihminen. Lounastava minä. Kuinka selvitä viikosta nääntymättä nälkään, ja mielellään niin, että kaikki ruokailijat pysyvät tyytyväisinä sekä laadullisesti että määrällisesti.

Äh, aika loppuu nyt tähän hätään. Tarkoitus tälle innostukselle on kuitenkin pitää jonkinlaista päiväkirjaa ja reseptitietopankkia Ruoka-automaatin valikoimasta ja tuotteiden ja palveluiden tarjonnasta ja menekistä.